Kuinka rahankäyttö on muuttunut sukupolvien vaihtuessa

Oravannahkoista MobilePayhin – rahankäyttö on muuttunut varsin radikaalisti sukupolvien vaihtuessa. Oravannahkoista on siirrytty seteleihin ja kolikoihin, ja niistä vähitellen pankki- ja luottokortteihin. Nykyään voi maksaa myös kännykällä tai virtuaalivaluutta bitcoineilla.

Sähköisesti paikasta toiseen siirtyvää rahaa on vaikeampi hahmottaa kuin konkreettisia kolikoita ja seteleitä, jotka vaihtavat omistajaa. Jos käyttää pelkkää käteistä, tietää aina, kuinka paljon lompakossa tai pankkitilillä on rahaa. Harva tietää pankkikorttinsa saldon, jos maksaa aina kortilla tai kännykällä. Silloin on vaarana, että elää yli varojensa. Loppukuusta pitää ottaa käyttöön luottokortti tai esimerkiksi Lainaa.net osoitteesta haettava kulutusluotto.

Lainan saamisen helppous johtanee maksuhäiriöihin

Lainaa saa nykyään todella helposti. Aiempaa huolettomampi suhtautuminen rahaan ja rahankäyttöön sekä lainan saamisen helppous ovat johtaneet maksuhäiriömerkintöihin ja luottotiedottomuuteen, mitkä koskevat yhä useampaa suomalaista. Holtittomuus tai pienituloisuudesta johtuvat maksuvaikeudet eivät ole mitenkään uusi juttu. Kauppiaat ovat aina myyneet velaksi ja rikkaat kartanonisännät ovat pelanneet koko omaisuutensa yhdessä illassa, mutta lainaa ei ole aiemmin saanut yhtä vaivattomasti – onkin syytä epäillä, että maksuvaikeuksien ja ulosottojen takana on pikemminkin muuttunut lainakulttuuri kuin kasarien, ysärien ja milleniaalien tolkuton tuhlailu.

Toisena syynä suomalaisten ylivelkaantumiseen voidaan pitää sitä, että viime vuosikymmenien aikana shoppailusta on tullut harrastus. Vielä 1900-luvun alussa ostettiin vain tarpeeseen, kun taas vuosisadan lopussa shoppailusta tuli itsetarkoitus ja jopa elämäntapa. Mainostajat kuiskivat korviimme, että pitää elää nyt eikä kohta, ja että olet sen tai sen tuotteen arvoinen. Ihmisiä kritisoidaan säästämisestä, pihistelystä ja sitku-elämästä. Pikavipin avulla voi elää ”täysillä” ja hankkia kaikki kiinnostavat tuotteet tai palvelut välittömästi.

Kulutusjuhlat alkoivat jo 300 vuotta sitten

Ostokuluttamisen katsotaan syntyneen 300 vuotta sitten Keski-Euroopassa. Suomessa kulutustavaroita alkoi saada laajemmin vasta 1910-luvulla, eli viisikymmentä vuotta ennen hyvinvointiyhteiskunnan syntymistä.

Kuitti

Jo 1700-luvulla osattiin hyödyntää näyteikkunoita ja sisäänheittotuotteita. Vaateteollisuus toi tullessaan muotivirtaukset, ja vaatteiden, kellojen sekä esimerkiksi hajuvesien kulutus kasvoivat. Myös huonekalujen ja kotitaloustekstiilien kysyntä kohosi. Niitä alkoivat hankkia myös alemmat yhteiskuntaluokat. Uusia tuoteryhmiä olivat lelut ja lastenkirjat, ja samalla vuosisadalla yleistyi myös ravintoloissa käyminen.

1800-luvun puolivälissä tapahtui toinen muutos ostokäyttäytymisessä. Avattiin uusia myymälöitä, mainostettiin aktiivisemmin ja tavarataloissa kiertelystä sekä postimyyntiluetteloiden selaamisesta tuli kansanhuvia – tosin ei kaikista köyhimpien keskuudessa. Tämä oli syntymäpäivä- ja joululahjojen antamisen yleistymisen aikaa.

1900-luvulla alettiin kuluttaa enemmän erityisesti ruokaan ja autoihin. Kulutuslainat kehiteltiin Yhdysvalloissa, ja se helpotti uuden uutukaisten mainostoimistojen luomiin tarpeisiin tarttumista. Myös radio ja TV kannustivat vaurastunutta keskiluokkaa kuluttamaan.

Rahatalous yleistyi Suomessa vasta 20-luvulla

Ihmiset ovat aina kuluttaneet saadakseen ruokaa, vaatteita ja tarve-esineitä, mutta tavaroiden hankkiminen yli todellisten tarpeiden on yleistynyt vasta näiden viimeisten 300 vuoden aikana – Suomessa tilanne on ollut sellainen vasta muutamien vuosikymmenten ajan. Vielä 1800-luvulla kulutusyhteiskunta oli täysin vieras käsite, sillä omavaraistaloudessa ei jäänyt mitään yli perustarpeiden täyttämisen jälkeen. Myös sosiaaliset hierarkiat ja uskonnollisuus vaikuttivat siihen, miten oli sopivaa kuluttaa.

Järvimaisema

Rahatalous yleistyi Suomessa 1920-luvulla. Varallisuuden lisääntyminen juuri ennen maailmansotia ja niiden jälkeen ei automaattisesti aiheuttanut ostokuluttamista, mutta se toimi kuluttamisen mahdollistajana. Kansainvälisen kauppa toimi sekä varallisuuden että tavaravalikoiman kasvattajana, mutta vaikka osalla suomalaisista oli varaa kuluttaa, elivät toiset suuressa köyhyydessä.

Kaupungistuminen ja sodan jälkeisen säännöstelyn päättyminen vilkastuttivat ostokuluttamista. Suomalainen massaturismi (muun muassa halvan viinan perässä) syntyi 1950-luvun lopussa, ja 1960-luvulla muutettiin maalta kaupunkiin leveämmän leivän perässä. Samalla loppui omavaraisuus. 1970-luvulla aiemmin niin arvostetun säästämisen tilalle alkoi tulla aiempaa rohkeampi kuluttaminen.1980-luvun lopulla alettiin kuluttaa muodin ja tarve-esineiden lisäksi myös kulttuuriin ja vapaa-aikaan lisääntyi. 1991–1992 Suomea koetteli syvä lama, mutta pian sen jälkeen talous jatkoi kasvuaan.

Nyt kuluttaminen on globaalimpaa kuin koskaan ennen. Kaikkialla maailmassa voi ostaa samoja tuotteita, ja suhteellinen köyhyys on lisääntynyt muun muassa sosiaalisessa mediassa jaettujen tuote- ja palveluhankintojen myötä. Lapsille tulisi opettaa jo varhaisessa vaiheessa säästämisen merkitystä ja sitä, että raha ei ole abstrakti vaihdon väline, mitä saa lisää netistä. Vaikka kuluttamiseen rohkaistaan joka suunnasta, on kulutettava raha ansaittava, ja maksut sekä lainat maksettava ajoissa.